• Kuuhaukun kennel

    Old line jackrussellinterrierit

  • Kuuhaukun kennel

    Old line jackrussellinterrierit

Jackrussellinterrieri


Ratkiriemukas, aina aktiivinen, ihailtavan atleettinen, vanttera vainukoira.

Jackrussellin terrieri on rohkea, iloinen, itsenäinen ja pirteä metsästyskoira. Se sopii liikkuville ihmisille ja on seurallinen, mutta ei ole omiaan pelkäksi ”sylikoiraksi” aktiivisuutensa vuoksi. Sen peräänantamattomuus saattaa myös aiheuttaa hankaluuksia kokemattomammalle koiranomistajalle. Kannattaa aina muistaa, että isäntä ja emäntä ovat lauman johtajia, joita ei vastusteta!

Metsästysvaistot ovat hyvin pinnassa; jokien varsilla ja pelloilla on ihana pyydystellä hiiriä ja päästäisiä! Jäljillä ja luolakokeissa voi antaa russellin kokeilla alkuperäisiä vaistojaan. Myös agilityssa tämän pikkuterrierin ketteryys ja älykkyys pääsevät oikeuksiinsa. Hevosurheilijoiden keskuudessa rotu on ollut suosittu pitkään reippaana tallikoirana ja on sittemmin levinnyt (ikävä kyllä) ”muotirotuna” yhdeksi halutuimmista pienistä seurakoirista.

Ennen rekisteröintiä jackrussellinterrierit oli jaettu kahteen kokoluokkaan, yli ja alle 30-senttisiin. Yli 30-senttisistä, jotka ovat neliömäisiä ja kevyempiä tyypiltään, rekisteröitiin 1990-luvun alussa virallinen rotu parson jackrussell. Pienemmät, alle 30-senttiset hieman vantterammat, korkeuttaan pidempirunkoiset ja hieman vahvempipäiset ovat jackrusseleita, joista tuli Suomessa virallinen rotu 2000-luvun alussa. Koiria tuotiin valmiiksi rekisteröitynä rotua ensimmäiseksi rekisteröivänä maana Australiasta (aussi/show tyyppi, joka on muodissa näyttelyissä) ja näyttelykanta perustuu kokonaan kolmeen kenneliin. Tyyppi eroaa alkuperäisestä, metsästävästä JRT:stä. Englannissa, rodun kotimaassa, pikkurussellia ei ole rekisteröity, sillä kotimaa ei aikoinaan halunnut lainkaan rekisteröintiä peläten koirista tulevan työhön kykenemättömiä ”näyttelyleluja”.

Jackrussellin turkki voi olla sileä, karkea, tai puolikarkea (broken), mutta ei villava. Väritys on valkoinen mustin, ruskein tai musta-ruskein (tricolour) merkein. Koirassa pitäisi olla yli 50 % valkoista. Väriä on hyvä kuitenkin myös säilyttää, sillä kokovalkoinen väri tuo ongelmia.

Polviluksaatiota ja kaihia esiintyy jonkin verran, kuten muillakin roduilla. Nyttemmin on tietyissä linjoissa esiintynyt myös selkärankarappeumaa. JRT on viety rotuyhdistyksen toimesta Pevisaan, mikä merkitsee sitä, ettei pentuja saa rekisteröityä ilman polvi- ja silmätarkastuslausuntoa, vaikka vanhemmat olisivatkin jo rekisterissä. Silmätarkastus on uusittava vuoden välein, jos aikoo käyttää koiraa jalostukseen. Jos ajattelet tulevan kasvattajan uraa, tunne vastuusi ja kysy neuvoa kokeneemmilta! ”Vain” kotikoiran kasvattajia ei ole lainkaan, vaan jokainen pentue on panos rotuun. Pentujen teettäminen siksi, että ”se on kivaa” tai rahan toivossa ei ole vastuullista toimintaa.

Jos epäröit russellin hankkimista sen aktiivisuuden vuoksi, älä hanki sitä. Mutta jos haluat tämän terhakkaan pikkuterrierin juuri siksi, tervetuloa joukkoon! Et varmaankaan tule pettymään!

Pentu Kuuhaukun kennelistä

Tutustu rotuun

pallo1 (17K)
Lue

Pentuja vapaana

pallo1 (17K)
Lue

Suunnitelmat

pallo1 (17K)
Lue